Äääh, tuun kohta ihan mökkihöperöksi :(
Oon yhdeksättä päivää putkeen mökillä, mutta luojan kiitos, porukat päättivät hommata meille mokkulan, jota olenkin aika ahkerasti näiden kuluneiden päivien aikana testannut <3
Onhan täällä maalla ihan mukavaa, mutta olisin mä saattanut kyllä hetken kotonakin olla. Silloin olisin jopa saattanut päästä katsomaan sen uusimman Potterin ensi-illassa.
One day in your life said love would remind you how could you leave it all behind one day in your live it's gonna find you with the tears that left me cry and baby I'm stronger then before you gotta play it on the line maybe one day in your life
*~*~*~*~*~*~*
Ihan sama mitä porukat sanoo, sillä mä oon kumminkin päättänyt käydä sen leffan vielä tämän kesäloman aikana katsomassa. Se päättää koko leffasarjan, samoin kun mun elämä päättyy peruskoulun kohdalta ja portti uuteen aukeaa. "It all ends" ja se on totta. Kaikki päättyy tähän.
Title: Rakastatko sinä minua? Author: Ann Beta: ei ole
Pairing: Sirius/Remus
Rating: K-7
Genre: fluff
Warnings: slash
Disclaimer: Hahmot kuuluvat iki-ihanalle J.K.Rowlingille
Summary: Remus epäilee Siriuksen tunteita
A/N: ensimmäinen Potter-aiheinen ficcini, jonka olen julkaissut. Tämä on siis esillä ennestään usvavuori-nimisellä foorumilla. Kommentteja mielellään toivon, en pure =)
~*~*~*~
"Sirius?"
"Niin?"
"Nukutko sinä?"
"Nukun."
"Et voi! Muuten et olisi vastannut!"
"Niin?"
"Rakastatko sinä minua?"
"Rakastan Remus. Nuku nyt."
Sirius käänsi kylkeä, sulki silmänsä ja yritti vaipua uneen. Hän oli jo unen rajamailla, kun hän viiden minuutin kuluttua kuuli jälleen Remuksen äänen vierestään.
Sirius kääntyi toiselle kyljelleen ja huomasi tuijottavan Remuksen kullanruskeisiin silmiin. Silmiin, jotka katsoivat syvemmälle hänen sisäänsä kuin mitkään muut. Hetkeä myöhemmin Sirius painoi huulensa Remuksen pehmeille huulille ja suukotti häntä hellästi. Hetken kuluttua Siriuksen huulet irrottautuivat Remuksen huulilta ja Sirius pyyhkäisi erään harhateille joutuneen hiuksen pois Remuksen kasvoilta.
"Oikeasti."
Sirius hymyili Remukselle ja käänsi tälle jälleen selkänsä. Hän oli jälleen unen rajamailla, kun kuuli selkänsä takaa Remuksen hieman uneliaan äänen. Sanat, jotka Remus kuiskasi, kohottivat pienen hymyn Siriuksen kasvoille, ennen kuin hän nukahti ja vaipui elämänsä kauneimpaan uneen.
Maanantai oli rakennuspäivä ja se oli kaikista päivistä rennoin. Työntekijäporukalla pidettiin hauskaa ja heitettiin läppää ja otettiin rennosti. Rokualle kohosi sinä päivänä 10-leiri, joka koostui neljästä eri Kylästä. (punainen, sininen, vihreä ja keltainen)
Päivä oli kaikista viilein, mutta se oli oikeastaan tosi hyvä juttu: puolijoukkuetelttojen pystyttäminen kuivassa ja sairaan kuumassa metsässä kuumalla ilmalla ei olis ollu mukavaa.
Illalla sateli vähän, kun mentiin nukkumaan. Majoituin samaan telttaan kaverini Lauran ja yhden meille kummallekin tuntemattoman isosen kanssa. Yö oli tosi kylmä, sillä heräsin tosi monta kertaa siihen, että paleli. Lopulta päätin lisätä vaatetta ja nukuinkin loppuyön fleecekerrasto päällä ja pipo päässä :D
Niinkuin linnunpoikaa, joka kurkkii pesästään,
meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään.
Siivet saimme Jumalalta, siivet sydämeen.
Lentää saimme valoon, lentää vapauteen.
~*~*~*~
Tiistai
Tiistaina tulivat lapset, ja meidän piti auttaa raahaamaan niiden tavarat meidän punaiseen Kylään, joka totta kai, sijaitsi kaikista kauimmaisena. 12 tyttöä majoittui meidän kanssa samaan telttaan, ja täytyy myöntää, että tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en sitä fleecekerrastoa kaivannut.
Me laitettiin tytöt nukkumaan kymmenen aikaan ja se teltan kolmas isonen tuli valvomaan niitä, sillä aikaa, kun me puolestamme lähdettiin saunaan ja yöpalalle. Kun me tultiin takaisin yhdentoista aikaan, huomattiin, että se isos-tyttö, oli laittanut korvatulpat korvilleen ja nukku, kun taas viisi tytöistä oli vielä valveilla.
Päivä oli ollut raskas, joten kaverini nukahti ja jäni yksin valveille niiden tyttöjen kanssa. Käskettyäni muutamaan kertaan heidän olla hiljaa, nämä viisi päättivät lähteä vessaan. Nousin istumaan kuullessani, kuinka he lähtivät rymyämään teltasta. Pihalle päästyään alkoi järjetön kiljunta ja juoksuäänet, joten eihän siinä auttanut muu kuin lähteä perään pipo päässä, ilman kenkiä.
Kun tulimme takaisin, tytöt asettuivat ihan kohtuudella nukkumaan. Kun olin varma, että viimeinenkin heistä nukkui, katsoin kelloa puhelimestani (vähän päälle kaksi) ja päätin itsekin ruveta nukkumaan. Kun minusta tuntui, että olin viimein pääsemässä nukkumaan, yksi tyttö herätti minut, ja pyysi kaveriksi vessareissulle. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin lähteä mukaan.
Telttaan tultuamme takaisin, katsoin taas kelloa ja totesin sen olevan viittä yli viisi. Siinä vaiheessa oli turha enää edes suunnitella nukkumista, joten valvoin siitä asti, ja odotin, että muut heräävät.
Tuli siis nukuttua ruhtinaaliset kolme tuntia <3
Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään,
vapaa palvelemaan Jumalaa.
~*~*~*~
Keskiviikko
Tänään oli kaksi erilaista rastia, joissa käytiin: musarasti ja erärasti.
Musarastilla lapset sai askarrella itselleen torven ja erärastilla kierrettiin järvi.
Järven kiertäminen oli ihan mukavaa puuhaa, mutta kyllähän niitä ongelmiakin löytyi. Meidän Kylän pojilla oli ongelmia niiden ryhmän kanssa: ne ryhmäläiset kiipeili reitin varrella olleen laavun katolle ja leikki kirveellä, joka löytyi sieltä laavulta. :D
Meidän ryhmän ongelmat alkoi sen laavun jälkeen:
oli rasti, ja me kaikki isoset jäätiin sinne letkan hännille, ja ne lapset painelivat yksinään polkua pitkin eteenpäin. Huudettiin ja käskettiin pysähtyä, ja osa pysähtyi. Huudettiin niin monta kertaa uudelleen, että vain kolme tyttöä keulilla jatkoi matkaansa eteenpäin. Siinä vaiheessa jo osa lapsistakin huusi ja käski pysähtyä.
Siinä vaiheessa mulla meni hermot. Ei auttanut muu kuin juosta kierroksen jyrkimmässä kohdassa metsän puolelta jonon ohi ja juosta ne edellä menijät kiinni. Siinä tuli oikeasti hieman kuntoiltua. :)
Meillä oli iltaohjelma Kylässä ja laulettiin ja leikittiin kaikenlaista kivaa. Me isoset esitettiin patsas-sketsi, ja sain esittää taas siivoojaa, joka kaataa vedet patsaan päälle :D
Siitä hommasta alkaa tulla jo pravuurini. :D
Loppupäivä meni harvinaisen hyvin ja tytöt rauhoittui nukkumaankin eilistä paremmin.
Siellä missä tahtoo suuri tuuli puhaltaa
yllättäen hänet, joka kutsun saa.
Vastarinta murtuu, köydet hiljaa katkeaa.
Avoinna on taivas, työhön kutsuu maa.
~*~*~*~
Torstai
Saatiin tänään jopa 1½ tuntia vapaaksi niistä lapsista! Niillä oli lähetysrastit, missä meitä isosia ei tarvittu, joten me saatiin hetken rauha. Mussutettiin saamiamme sipsejä ja karkkeja ja puhuttiin niin paljon kuin jaksettiin.
Liikuntarastilla oli uintia, pihapelejä, melontaa ja jousiammuntaa. Me isosetkin saatiin kokeilla oikealla jousipyssyllä ampumista, ja se oli tosi mukavaa.
(Voitin yhden Kylämme työntekijän jousiammuntakilpailussamme <3 :) )
Illalla oli markkinat, joilla sai myydä kaikkia palveluja ja sitten siellä sai kierrellä ja ostella kaikkea mitä ikinä halusikaan.
Kylät järkkäsivät yhteistyössä yhden jutun: joka Kylästä yksi isonen hyppäisi vaatteet päällä laiturilta järveen, jos tarpeeksi maksettaisiin. Ja tarpeeksi maksettiin. Sinnehän ne neljä joutuivat, kylmään järviveteen.
Nukkumaan mentiin taas normaalilla rytmillä: minä ja Laura hoidettiin nukkumaanlaitto ja ryhmän kolmas isonen tuli taas suihkusta hommaa jatkamaan. Me Lauran kanssa päätettiin ottaa rennosti viimeinen ilta ja mentiin takaisin Kylään ja nukkumaan vasta puolenyön aikaan.
Teltalle mennessämme meitä odotti yllätys: kaikki nukkuivat jo!
Heitettiin yläfemmat ja alettiin nukkumaan tyytyväisinä, me osattiin sittenkin olla hyviä isosia.
Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään,
vapaa palvelemaan Jumalaa.
~*~*~*~
Perjantai
Autettiin lapsia pakkaamaan niiden tavarat ja kannettiin ne sinne mistä maanantaina haettiinkin. Linja-auto oli jo parkkipaikalla odottamassa ja kun tavarat oli nostettu kyytiin, saatoi lasten matka Ouluun alkaa.
Kun linja-auton perävalot katosivat mutkan taakse, me isoset aloimme kiljua ja riehua oikein kunnolla: Urakka oli ohi!
Purimme teltat ja pakkasimme kaikki leirin tavarat Kylämme portille odottamaan autoa, joka hakisi ne pois. Sitten otimme kimpsumme ja raahasimme ne parkkipaikalle, ja lähdimme alas syömään täytekakkua.
Kotimme on tuuli, emme pesää tehdä voi.
Kaikki olkoon hänen, joka meidät loi.
Rikas olen silloin, kun voin paljon lahjoittaa.
Nisunjyväkään ei pelkää kuolemaa.
Irti päästä, olet vapaa lähtemään.
Anna suuren tuulen puhaltaa!
Irti päästä, olet vapaa elämään,
vapaa palvelemaan Jumalaa.
Kotona, ja hengissä <3 Leiri oli mukava, mutta tosi raskas kokemus. Ne kymmenen vuotiaat muistaa mut ikuisesti akkana, joka huuti niille pää punasena, täysin hermonsa menettäneenä :D
Oon oikeesti maailman pitkähermoisin ihminen, mutta täytyy myöntää, että se korkealta kiljuminen alkoi pikku hiljaa tympiä :D
Ne pikkuset ei olis millään halunnu lähtee kotiin perjantainakaan, mutta me isoset kärsittiin järkyttävästä koti-ikävästä melkein koko ajan. :( Me aina illalla pidettiin sellaisia isosten vertaistuki-hetkiä, jolloin tilitettiin kuinka paljon vitutti ja ärsytti ja halutti päästä pois siltä kuivasta ja kuumasta kangasmetsästä.
Oli niin kiire koko ajan, että en kerennyt koko leirin aikana ottaa yhtään ainoata kuvaa muistoksi. Ei kai siis auta muu kuin mennä ensi kesänä uudelleen :)
Mummolan/mökin "takapiha"
Leirin jälkeen käväisin kotona n. puolen tunnin ajan, jonka jälkeen koitti lähtö mökille.
Mökkeily on aivan sairaan tylsää puuhaa. Varsinkin, kun joudut sinne vastoin tahtoasi, ilman konetta, nettiä tai muuta sellaista, mitä tarvitsisi päivittäin.
Onnekseni minulla sentään oli kamera mukana, joten saatoin ottaa valokuvia ulkona.
